JUUTALAISUUS
Daniel Weintraub, FM historian, juutalaisten historian ja uskonnon opettaja, Juutalainen koulu

Shma Israel, Adonai Eloheinu, Adonai Ehad...
Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme, Hän on Yksi...

Näillä sanoilla alkaa juutalaisten tunnusrukous. Juutalaisuus on ensimmäinen yhteen Jumalaan uskova uskonto. Se syntyi Lähi-idässä n. 3500 vuotta sitten.

Juutalaiset uskovat, että maailmassa on vain yksi Jumala. Hän on luonut maailman ja on kaiken luomakunnan Herra. Jumala teki liiton Abrahamin kanssa ja valitsi juutalaiset omaksi kansakseen. Valittuna kansana olo ei tarkoittanut vain etuoikeuksia, vaan toi mukanaan myös velvollisuuksia. Nämä velvollisuudet eli mitzvat (Jumalan käskyt ) saatettiin juutalaisten tietoon erämaavaelluksen aikana. Herra antoi Siinain vuorella Moosekselle 10 käskyä ja tooran (juutalaisen lain ). Tooran 613 käskyä määrittävät edelleen juutalaisten jokapäiväistä elämää ja pyhien viettoa. Juutalaisten raamattu, tanach (Vanha testamentti ) koostuu paitsi toorasta (5 Mooseksen kirjaa) myös kirjoista nimeltä nevi`im (profeettojen kirjat ) ja ketuvim (kirjoitukset ). Kuningas Daavidin aikana n. vuonna 1000 ennen ajanlaskun alkua uskonnollinen laki ulotettiin koskemaan kaikkea juutalaisten elämää.

Juutalaisuuden tärkeimmät juhlat ovat jokaviikkoinen shabat ja vuosittain vietettävät Rosh Hashana (uusi vuosi ), Jom Kipur (sovituspäivä ), Sukot (lehtimajajuhla ), Hanuka (valon juhla ), Tubis Shvat ( puiden uusivuosi ), Purim (Persian juutalaisasutuksen pelastamisen muistojuhla ), Pesah (Egyptin orjuudesta pelastumisen muistojuhla ) ja Shavuot (Tooran saamisen muistojuhla ). Näiden raamatullisten juhlien lisäksi juutalaiset ympäri maailmaa viettävät uudempiakin juhlia. Osa niistä on surullisia kuten Jom Hashoa (II maailmansodan juutalaisuhrien muistojuhla ) ja Jom Hazikaron (Israelin sodissa kaatuneiden sotilaiden muistojuhla ) ja osa iloisia kuten Jom Ha`atzmaut (Israelin itsenäisyyspäivä).

Pitkän kodittomuuden jälkeen juutalaisuuden keskus on jälleen palannut Israeliin. Vuodesta 1948 lähtien maailmassa on jälleen ollut valtio, jonka enemmistö on uskonnoltaan juutalaisia. Maailman 14 miljoonasta juutalaisesta noin viisi miljoonaa asuu Israelissa. Loput ovat levinneet ympäri maailmaa Clilestä Kanadaan, Espanjasta Venäjälle, Etelä-Afrikasta Egyptiin ja Australiasta Kiinaan. Suomessa on 1500 juutalaista ja kaksi juutalaista seurakuntaa, toinen Helsingissä ja toinen Turussa.

Juutalainen hautaus

Ortodoksijuutalaisen käsityksen mukaan ihminen menetti oikeuden ikuiseen elämään samalla kun joutui karkotetuksi paratiisista. Maanpäällistä elämää seuraa kuolema. Kuolema ei juutalaisuuden käsityksen mukaan ole paha asia. Elämä ja kuolema ovat yksi ja sama, sillä kuolemasta alkaa ikuinen elämä. Vaikka myös juutalaisuus tuntee helvetin, ei uskonto ota kantaa siihen, minne kukin kuoleman jälkeen joutuu. Yleinen käsitys on, että kaikki pääsevät paratiisiin.

Kuoleman jälkeen vainajaa pidetään peitettynä, sillä säädyllisyyden käsityksen vaatimukset koskevat niin elävää kuin kuollutta. Huoneeseen, jossa vainaja lepää, pitäisi asettaa vesilasi. Juutalaisuuden mukaan sielu erottuaan ruumiista, kykenee vasta 30 päivän jälkeen eroamaan rakkaistaan ja sopeutumaan omaan olomuotoonsa. Sielun väsyessä se lepää vedenpinnalla.

Juutalaisen lain mukaan ihmisen kuoltua hänestä huolehtii hautausyhdistys Chevra Kadisha, jonka jäsenet ovat juutalaisen seurakunnan jäseniä ja jotka vapaaehtoisesti osallistuvat yhdistyksen toimintaan. Juutalainen vainaja on tapana haudata kuolemaa seuraavana päivänä, jollei päivä satu shabatiksi tai juutalaiseksi pyhäpäiväksi.

Hautausmaan kappelissa vainajalle suoritetaan ruumiinpesu eli tahara. Peseminen on luonteeltaan lähinnä symbolinen. Sen aikana vainajan päälle kaadetaan yhdeksän kauhallista vettä. Sen jälkeen hänet puetaan erityisiin hautausvaatteisiin. Ne ovat väriltään valkoiset ja kaikille ihmisille samanlaiset. Samoin arkku, johon vainaja lasketaan, on kaikille samanlainen. Näin korostetaan kaikkien tasa-arvoisuutta kuoleman ja Jumalan edessä. Puhdistuksen jälkeen omaisilla on viimeinen tilaisuus hyvästellä vainaja. Tämän jälkeen arkun kansi suljetaan. Tapana on, että miespuolisista vainajista huolehtivat miehet ja naispuolisista naiset.

Hautausseremonian aikana luetaan psalmeja ja pidetään hautauspuhe sekä lausutaan El male rachamim -siunaus, jossa korostetaan Jumalan armoa. Sitten arkku viedään haudalle. Arkun kantamisesta huolehtivat hautausyhdistyksen miespuoliset jäsenet. Omaiset saavat kantaa arkkua vain kappelista sen ulko-ovelle. Ennen hautaan laskemista vainajaa pyydetään antamaan anteeksi häntä vastaan tehdyt vääryydet. Samoin hänelle annetaan anteeksi hänen mahdollisesti tekemänsä vääryydet. Arkku lasketaan hautaan niin, että vainajan pää on Jerusalemiin päin ja peitetään saattoväen läsnä ollessa. Juutalaisen perinteen mukaan haudalle ei saisi tuoda kukkia, mutta ainakin Suomessa kukkalaitteet ja seppeleet ovat yleistyneet myös juutalaisissa hautajaisissa. Kielto perustuu ajatukseen, etteivät köyhän ja rikkaan haudat eroaisi toisistaan.

< Paluu etusivulle

< Hietaniemen juutalaiselle hautausmaalle