PTK ry:n vuosittaisista kerho-ohjelmistoista

Mies mustan viitan ja miekan kanssa syöksähtelee seikkailuista toiseen. Kun hän tekee jekun vastustajilleen, hän jättää aina merkin itsestään. Se merkki on Z-kirjain. Mies tunnetaan Z-merkistä Zorroksi.

Toinen mies lentää ilmassa, sankari hänkin - oikea supersankari! Superia on hänen nimessäänkin, sillä häntä kutsutaan Supermieheksi - Superman! Ilmassa lentävän voimakkaan miehen sinisessä viitassa on hänen merkkinsä, tyylitelty S-kirjain. S on merkkinä Supermiehestä. Kolmas sankari tunnetaan keltaisella taustalla olevasta mustasta lepakon kuvasta ja sinisistä trikoistaan. Lepakko merkki paljastaa, että kysymyksessä on Lepakkomies, Batman.

Monet henkilöt tunnetaan tällä tavalla omasta merkistään. Seurakunnan kerhossa tulemme tutustumaan ja olemme jo tutustuneet joihinkin ihmisiin heidän merkkiensä avulla. Tunnetuin Raamatun henkilön merkki on Jeesuksen ristin merkki. Se muistuttaa jokaista Jeesuksen ristinkuolemasta, mutta erikoisesti tyhjästä rististä. Jeesus vapautettiin ristiltä ja herätettiin kuolleista. Risti kertoo siitä, että kaikki, jotka uskovat Jeesukseen, saavat elää ikuisesti.

TÄRKEYSJÄRJESTYS (jiiKOOär)

Jeesuksella oli tapana laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tärkeimmät asiat ensin ja sitten sen jälkeen muut asiat! Monille ihmisille yksi tärkeimmistä asioista ovat vaatteet. Ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva olivat aluksi alastomia. He kulkivat Eedenin puutarhassa ilman vaatteita eivätkä hävenneet toisiaan ollenkaan. Kylmyys, sateet ja muut ihoa vahingoittavat asiat pakottivat heidätkin myöhemmin pukeutumaan.

Ihminen tarvitsee vaatteita suojakseen. Sen lisäksi vaatteet ovat oivallinen tapa koristautua ja esiintyä tyylikkäänä. Vaatetuksesta, erityisesti kengistä, monet ovat oppineet erottamaan fiksusti pukeutuvat henkilöt. Valitettavasti joillekin on vaatteista tullut elämää isompi asia - muotivaatteet ovat heille tärkeitä, vaikka muuta elämään oleellisesti tärkeää jäisi saamatta.

Monet ihmiset luulevat, että usko ja Jumala kieltävät kauniit vaatteet, meikkaamisen ja tyylikkään esiintymisen. Niitä ei kuitenkaan kielletä, ne ovat päin vastoin hyviä asioita. Kuitenkin Jeesus toivoo, ettei kenenkään tarvitsisi ottaa turhaa huolta ulkonäöstään tai vaatteistaan.

Jeesus laittoi asioita järjestykseen. Elämän ykkösasiaksi hän asetti Jumalan valtakunnan. Jeesus tarkoitti ykkösasialla hyviä välejä Jumalan kanssa. Tärkeintä on sovinto Taivaan Isän kanssa, sillä se sopu antaa murheettoman, iloisen ja toivoa täynnä olevan elämän.

Ohjaaja voi lukea päätteeksi Matteuksen evankeliumin luvun 6, jakeet 25-34

RIEMUVUOSI 2000 (jiiKOOär)

Aseta alttarille näkyviin etsimäsi Riemuvuoden logo (ei pakollinen!) ja kerro seuraava teksti.

Tämän kerhon kuva on lähiaikoina näkyvissä hyvin monissa paikoissa. Joitakin aikoja sitten on koko Suomessa alkanut Kirkon Riemuvuosi ja tuo kuva on Riemuvuoden tunnuskuva eli logo. Se tulee olemaan esillä monissa kirkollisissa tapahtumissa eri puolella Suomen seurakuntia.

Mitä me sitten näemme tuossa kuvassa? Huomaamme henkilöhahmon, kuin enkelin, soittamassa puhallinsoitinta. Onkohan se ihminen vai enkeli? Onko soittaja iloinen pillipiipari vai totinen torvensoittaja? Mitä on kuvassa, joka kertoo Riemuvuodesta?

Uuden vuosituhannen vaihteeseen sijoittuva Riemuvuosi on tulevaisuuden vuosi - suunnittelemme uutta, katsomme eteenpäin. Millainen on siis tämä uusi vuosituhat eli 2000-luku? Se on ainakin varmaa, että sen vuosituhannen puolella sinusta kasvaa nuoruuden kautta aikuinen. Maailmassa on sellainen tapa, että aikuisilla on valta päättää monista asioista, vaikuttaa niihin ja muuttaa niitä. Kun siis sinusta tulee uuden vuosituhannen

aikana aikuinen, saat yhä suurempaa vastuuta ja valtaa. Jo nyt sinulla on mahdollisuus päättää melko monista jutuista, mutta vuosien varrella valta laajenee. Jos sinulla olisi valta, mitä päättäisit nyt?

Se tarkoittaa sitä, että tulevaisuus on osaltaan myös sinun ja ikätovereidesi käsissä. Te voitte tehdä tuosta soittajasta iloisen pillipiiparin, myönteisen hahmon. Te voitte muovata maailmaa, ei kukaan yksin, vaan yhdessä suunnitellen, toteuttaen ja iloiten. Tulevaisuuden rakentamisessa on mukana myös kaiken Luoja, Taivaan Isä - Hän on kanssamme jo nyt

POSTIA SUURMIEHILLE (jiiKOOär)

On olemassa monenlaista postia. Kun pullopostin heittää virran vietäväksi, voi virta viedä sen vastaanottajalle. Joku ehkä löytää sen. Mutta läheskään aina ei pulloposti mene perille. Kukaan ei löydä sitä.

Olen olemassa monenlaista postia. Kaikkein nopein posti on nykyaikainen sähköposti: tietokoneen ja internetin avulla saadaan kirje pikku hetkessä vaikka maapallon toiselle puolelle. Sähköposti kulkee paljon nopeammin kuin postiauto tai lentokone. Useimmat kirjeet ovat henkilökohtaisia ja yksityisiä. Olisi noloa, jos kaikki saisivat julkisesti lukea vaikkapa rakastavaisten toisilleen lähettämät rakkauskirjeet!

Surullista postia, masentavaa viestiä ja yleensä epäonnistumista sanotaan "Jobin postiksi". Sanonta tulee Raamatun Job-nimisestä miehestä, joka sai elämässään hyvin raskaita suruviestejä.

Raamatun henkilöt lähettivät paljon monenlaista postia. Raamatun kirjeet eivät olleet samanlaisia kuin nykyiset postikirjeet. Ne olivat samanlaisen käärön muotoisia kuin meidän askartelemamme pullopostikirjeet. Lähettäjä oli sulkenut Raamatun ajan kirjeen omalla sinetillään. Se oli siis sinetöity. Kirje lähetettiin matkaan jonkun ystävän mukana, joka sattui olemaan lähdössä matkalle. Raamatun kuninkailla oli erikseen myös pikalähettejä, jotka kiidättivät kuninkaan kirjeet vastaanottajille.

Raamatussa on julkaistu kaikkien luettavaksi muutamia kirjeitä. Ne on kirjoitettu muutamille alkukirkon seurakunnille, mutta nyt ne ovat julkisia ja kaikkien luettavissa. Niissä puhutaan muun muassa rakkaudesta näin: " Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan."

KAKSI ENKELIÄ (Auringon pisara)

Erään päivän päätteeksi, niin kuin monesti muulloinkin, Isä Jumala lähetti kaksi enkeliään maan päälle tehtävää suorittamaan. Enkelit hän varusti matkaan antamalla heille kummallekin suuren korin käsivarrelle. Isä Jumala sanoi: "Menkää maan päälle, sillä on jo kulunut pitkälle."

Vähän suuremmalle enkelille hän sanoi koria antaessaan: "Kerää sinä kaikki pyynnöt, jotka ihmiset ovat minulle lähettäneet, tähän koriin ja tuo ne perille taivaaseen minun luettavakseni."

Hiukan pienemmälle hän sanoi: "Tässä on sinullekin kori, kerää sinä puolestasi kaikki kiitokset, jotka ihmiset ovat minulle lähettäneet, jotta voin lukea nekin."

Niin enkelit lähtivät matkaan reippaasti. Paljon oli kierrettävää, ennen kuin jokaisen maankolkan kiitokset ja pyynnöt oli kerätty koreihin.

Vihdoin enkelit saivat tehtävän suoritettua ja lähtivät takaisin Isä Jumalan luo taivaaseen. Kannettuaan korit Isä Jumalan jalkojen juureen he jäivät hetkeksi lepäämään.

Korit saatuaan ja sisällön tutkittuaan Isä Jumala sanoi: " Voi kun ihmiset muistaisivat lähettää kiitoksiakin yhtä paljon kuin pyyntöjä." - Pyyntökori oli jälleen kovin täysi, mutta kiitoskoriin olisi mahtunut vielä lisääkin.

VAIVAN PALKKA (Auringon pisara)

Olipa kerran mies, joka teki töikseen taloja. Hänellä oli vaimo ja kaksi lasta, poika ja tyttö. Ajat olivat huonoja ja miehen oli vaikea saada työtä. Niinpä hän tutki ahkerasti lehtiä löytääkseen sopivan työpaikan.

Kerran hän sitten löysi mielenkiintoisen ilmoituksen: "Palvelukseen halutaan reipas, rehti ja kunnollinen rakennusmies. Pyydetään ottamaan yhteyttä vanhaan rouvaan."

Mies meni siitä paikasta tapaamaan vanhaa rouvaa, joka ottikin miehen töihin.

"Tarkoituksena on siis rakentaa omakotitalo tälle tontille. Matkustan itse pois paikkakunnalta, mutta jätän teille oikeuden ostaa laskuuni tarvittavat rakennustarvikkeet. Tehkää parhaanne. Palaan kun aika on täysi."

Mies aloitti innolla rakentamisen. Olihan tämä juuri sitä työtä, jota mies rakasti.

Kului viikkoja, kuukausia ja talo näytti nousevan aivan silmissä. Mutta, kun vanhaa rouvaa ei vain ruvennut kuulumaan, mietti mies mielessään: "Mahdankohan sittenkään saada sopivaa palkkaa työstäni. Jospa jättäisinkin hieman lämpöeristeitä hankkimatta ja ostaisin niillä rahoilla jotain muuta, perheelleni, tuskin vanha rouva sitä huomaa."

Niin siinä sitten kävi. Talosta tuli komean näköinen ulkoa, mutta hatara ja kylmä sisältä. Kun sitten talo oli viittä vaille valmis saapui vanha rouva etelästä takaisin kotimaahansa katsomaan taloa, jonka oli antanut rakennettavaksi. "Kuulehan hyvä mies," virkkoi vanha rouva "lupasin sinulle hyvän palkan, työsi veroisen. Olen päättänyt, että saat tämän talon palkaksesi. Olet sen ansainnut!"

Mies ei oikein osannut iloita saamastaan palkasta.

JUMALA ON... (Saman Taivaan Alla)

Kerhonohjaaja on levittänyt ympäri kerhotilaa papereita ja kyniä, joiden vieressä on palava kynttilä. Kerholaiset levittäytyvät papereiden luo kirjoittamaan ajatuksiaan. Jokainen käy kaikkien papereiden luona. Siksi kirjoittamispisteitä tulisi olla yhtä monta kuin kerholaisia tai puolet kerholaisten määrästä. Lopuksi luetaan kaikki tekstit.

Hyviä aihe vaihtoehtoja:

• Ilahdun siitä että...
• Tulen surulliseksi, kun...
• Rakastan...
• Suurin unelmani on...
• Jumala on...

Kun tekstit on luettu, rukoillaan yhdessä Isä meidän tai joku muu tilanteeseen sopiva rukous.

BUSSIPAIKKA (Auringon pisara)

Matti istui bussissa matkalla koulusta kotiin. Voihan veljet, kylläpä väsyttää, oli viimeiset kaksi tuntia ollut liikkaa. Taas bussi on aivan täynnä, mietti Matti.

"Onneksi sain sentään istumapaikan, no nyt on kiva istua puolisen tuntia aloillaan, näin koulun jälkeen. Vitsi sentään, huomenna on maantiedon kokeet ja illalla tulisi hyvä leffa telkkarista! Kyllä mun tekisi mieli katsoa se ohjelma, mutta kun mun päässä ei millään pysy missä on Uralin vuoristo."

"Taas tää bussi pysähtyy, eikö täällä ole jo tarpeeksi väkeä. Ja tuollainen vanha mummu kasseineen köpöttää sisään. Istumapaikkojakaan ei ole yhtään enää. Voi ei, se tulee tänne päin. Ei kai se yritä mun paikalleni?! "

Silloin muistui Matin mieleen, mitä ussanmaikka oli puhunut: "Jeesus sanoi, rakastakaa lähimmäisiänne niin kuin itseänne ja kaikki, mitä te olette tehneet yhdelle minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Se tarkoittaa kaikenlaista auttamista, oman hyväolon uhraamista toisen hyväksi, vaikka kauppakassin kantamista tai oven avaamista. Pelkkä hymy voi tehdä jonkun ihmisen olon keveämmäksi."

"Hei, tässä on vapaata!" huudahti Matti. Mummu katseli kiitollisena poika ja totesi: " Onhan täällä sentään mukaviakin koululaisia." Matti rupesi hymyilyttämään ja hyvä olo tulvahti sydänalaan asti. Ei se hyvän tekeminen niin vaikeaa ollutkaan.

ERILAINEN KUIN MUUT

Erilaisuuden havainnollistamiseksi tehdään paperille sormenjälkiä ennen hartautta. Vertaillaan niitä toisiinsa: mitä samanlaista, mitä erilaista niissä on.

Kahta täysin samanlaista sormenjälkeä ei ole olemassa. Edes kaksosten sormenjäljet eivät ole samanlaisia. Olemme erilaisia ulkonäöltämme, ruumiinrakenteeltamme, luonteeltamme. Pidämme myös erilaisista asioista.

Sinä osaat paljon erilaisia asioita. Joitakin asioita osaat hyvin, joitakin taas huonommin. Joku toinen on joissakin asioissa parempi kuin sinä. Kaiken sen missä olet mukana ja mitä teet, teet omalla ainutlaatuisella tavallasi.

Jumala on luonut meidät erilaisiksi ja hän tuntee meidät jokaisen. Jumala rakastaa meitä jokaista sellaisena kuin olemme.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Jh 3:16)

VARSA JA VIRTAHEPO

Eräänä päivänä, kun varsa oli tapansa mukaan pitkälle tutkimusmatkallaan, se saapui joen rantaa. Vesi oli kirkasta ja pinta aivan tyyni. Niinpä varsa päätti mennä katsomaan omaa kaunista kuvaansa veden pinnalta.

Tullessaan lähemmäksi rantaa varsa huomasi, että vedestä pisti esiin kaksi samanlaista korvaa kuin sillä itselläänkin oli. "Ahaa", se ajatteli, "täällä on joku toinen hevonen", mutta siinä samassa virrasta työntyi esiin varsan mielestä mitä kauhistuttavin olio. Se oli varsaa paljon isompi.

"Hyi, miten ruma sinä olet"", varsa kirkaisi. " Mikä sinä oikein olet? Minä ainakin olen hevonen! "

Olio vastasi ystävällisesti: "Olen virtahepo ja olen siis myös hevonen."

"Et sinä voi olla hevonen, koska olet noin erilainen kuin minä. Minä osaan juosta kovaa ja hyppiä korkealle. Minä olen hevonen", sanoi varsa.

Virtahepo pudisti päätään niin, että vesi vain pärskyi ympäriinsä. Se sanoi varsalle: " Kyllä minäkin olen hevonen, vaikka en osaa juosta enkä hyppiä. Mutta minäpäs osaan kellua erinomaisen hyvin, sillä minulla on paksu rasvakerros, joka sitten vedessä kannattaa minua."

Niin varsalle ja virtahevolle syntyi pieni kiista, jonka tuloksena molemmat päättivät vuoden ajan harjoitella toistensa taitoja. Eivät kai ne voineet oikeita hevosia olla, kun eivät osanneet toistensa taitoja.

MAAILMAN MYRSKYT

Merellä oli myrsky. Hirvittävän korkeat aallot vyöryivät laivaa kohti. Laiva oli täynnä matkustajia. Se oli matkalla vaarallisella, kapealla väylällä kohti satamaa. Matkustajat olivat rauhattomia, peloissaan ja hätäisiä. He eivät nähneet muuta kuin aaltojen pärskeet ikkunoihin ja laivan kannelle, jonne kukaan ei ollut uskaltanut mennä enää pitkään aikaan. Jos joku olisi sinne mennyt, hän olisi saattanut huuhtoutua aaltojen mukana mereen.

Matkustajien mukana oli yksi pikkupoika, joka ei näytä pelkäävän ollenkaan. Rauhallisena hän istuu paikallaan ja katselee ulkona möyryävää merta. Pian joku kysyy pojalta: "Eikö sinua pelota tässä hirveässä myrskyssä?" Poika kääntyy kysyjää kohti hämmästyneena ja vastaa: "Ei minua pelota. Minä tiedän että minun oma isäni on tämän laivan peräsimessä. Ei minun tarvitse pelätä. Isä osaa, minä luotan häneen."

Tuo laiva pääsi turvallisesti perille, vaikka matka oli vaarallinen. Kerhossa olemme puhuneet Taivaan Isästä, johon saamme elämässämme luottaa. Hän on uskollinen, vaikka elämässämme olisi millainen myrsky tahansa. Taivaan isä ei jätä pulaan.

SYNTIKAIVO

Paikkana parhaiten toimii ulkotila. Jokainen poimii maasta yhden kiven, jota pitää kädessään. syntikaivona voi toimia lampi, järvi, puro, jyrkänne tai monttu. Mielikuvitus on vain rajana. Kerhonohjaaja kertoo tarinan:

Katsoppa vähän lähemmin käsissäsi olevaa kiveä! Kivi on ehkä likainen, se tuntuu kylmältä, se on särmikäs, koloinen ja kova. Sydämemme on samanlainen ilman anteeksiantamusta. Jumala pystyy muuttamaan kovan kivisydämemme eläväksi sydämeksi.

Niin kuin kivi painaa mieliämme paha teko, sana tai ajatus. Kivi on kova, kylmä ja nihkeä. Meidän tunteemme ovat samanlaisia ilman anteeksiantamista. Kivi on särmikäs. Kun sanomme toisille pahasti, olemme kuin särmäisiä raapivia kiviä.

Jeesus haluaa antaa meille kaikki syntimme, pahat tekomme, sanamme ja ajatuksemmekin anteeksi ristinkuolemansa kautta. Mietitään jokainen yksi tai useampia asioita, jotka painavat mieltämme tai joissa tiedämme toimineemme väärin. Kun ei tule enää asioita mieleen voi heittää kiven syntikaivoon.

Kun kaikki ovat heittäneet, rukoillaan.

LAPIN TAIKAA

Lapin luonnosta on tehty monta laulua ja kerrottu paljon tarinoita. Oletko kuullut sen surumielisen laulun, jossa väitetään että Lapin luonto luo outoa taikaa?

Mitä ihmeen taikaa?

Jos seisot pakkasyönä ulkona, voit joskus nähdä revontulet. Useimmiten ne näyttävät vaaleilta ja vähän vihertäviltä, mutta kirkaimmillaan niissä erottaa selviä violetin ja punaisen sävyjä. Mitä pohjoisemmas matkustat, sitä varmemmin näet revontulia.

Revontulissa on jotain salaperäistä, outoa taikaa. Samalla tavalla Lapissa tuntuvat hyvin vahvoilta sellaiset ilmiöt kuin kesän yötön yö, kun aurinko paistaa myös keskellä yötä, tai kaamos, jolloin aurinko ei näy pariin kuukauteen. Tunturit, järvet, purot, ruska-aika ja toisenlainen kasvillisuus ovat Lapissa niitä asioita, jotka saavat ihmisen vaikkapa laulamaan oudoista taikajutuista.

Ja vieläkin kysyn: mikä ihmeen taika?

Me tiedämme, että Jumala on luonut maailman. Hän teki sen erilaiseksi, moni-ilmeiseksi. Sitä me katselemme.

Tiedämme suuresta Jumalasta jotain vähäistä vain siksi, että Hän suostuu kertomaan itsestään. Jumala puhuu luonnossa, ihmisen sisimmässä ja parhaiten Raamatussa.

Lapin luonto ei ole taikakalu vaan Isän Jumalan viesti ihmiselle. Suuressa luonnossa ihminen tuntee pienuutensa, hiljentyy ja näkee elävän Jumalan työn jäljen. Luonto on viesti, Jumalan puhetta ihmiselle.

RISTIKIVEN TARINA

Partaharjulla on varsin omaperäinen kirkko. Siinä on seinät, mutta ei lainkaan kattoa. Siellä ollaan Jumalan taivaan alla, siellä on "suora lähetys taivaaseen". Ikkunoitakaan ei ole. Ei niitä tarvita, koska valohan saadaan taivaasta. Oletkos nähnyt kirkkoa, jossa kasvaa puita? Ristikiven kirkon seinien sisäpuolella kasvaa seitsemän puuta. Seitsämän on pyhä luku. Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsämännen ja pyhitti sen lepopäiväksi. Ennen Ristikiven kirkkoakin Partaharjulla on vietetty leirijumalanpalveluksia. Kerran, tarkalleen vuonna 1967, pari leirillä ollutta poikaa oli jumalanpalveluksessa. He istuivat siellä, muiden joukossa ja rapsuttelivat kivestä sammalta ajankulukseen. Sattumalta he olivat rapsuttelemassa aivan erikoista kiveä. He huomasivat kivessä kuvioita ja kertoivat siitä leirin johtajille. Kivi kaivettiin esiin. Siinä oli ristinmuotoinen kuvio. Se oli ristikivi.

Viisaat ihmiset ovat tutkineet sitä ja arvelleet sen iäksi 1800-1900 miljoonaa vuotta. Ajatelkaa miten vanha. Risti kivessä on kuin viesti jumalalta. Kauan ennen Jeesuksen ristiä. Risti ikivanhassa kivessä kertoo meille siitä, että Jumala oli suunnitellut Jeesuksen pelastavan ristikuoleman jo miljoonia vuosia sitten. Tämä Ristikivi on saanut kunniapaikan kirkon alttarina.

Kuvittele, että olet hiljaisessa, tyvenessä ja tähtikirkkaassa yössä istumassa kirkossa, paljaan taivaan alla, vain tähtien ja alttarin kynttilöiden valaistessa kiveä, jossa on risti.

RUKOUS

Rukoileminen ei aina ole helppoa, ei löydy sanoja, tuntuu ettemme osaa rukoilla niin kuin pitäisi. Näin ajatteli myös pikku Maria. Hän olisi halunnut oppia rukoilemaan, mutta ei löytänyt oikeita sanoja.

Rakas Jeesus, minä olen Maria... koskaan hän ei päässyt pidemmälle.

Maria kasvoi aikuiseksi ja yritti aina uudestaan rukoilla eikä vain päässyt pidemmälle. hänestä tuli vanhus, ja kun hän vielä kuolinvuoteellaankin yritti rukoilla, ei hänen suustaan tullut muuta kuin: "Rakas Jeesus, minä olen Maria." Silloin hän kuuli Jeesuksen vastaavan: "Rakas Maria, minä olen Jeesus."

Hänen rukouksensa oli sittenkin kuultu.